Sukellus historiaan

Ruotsissa on ollut menossa jo kohta viikon tuntemattoman vedenalaisen laitteen metsästys. Ruotsin Puolustusvoimat käyttelevät varsin varovaisia sanankäänteitä, muut puhuvat suoraan venäläisestä sukellusveneestä, joka on tunkeutunut Ruotsin aluevesille. Historiasta muistetaan vuosi 1981, kun neuvostoliittolainen sukellusvene ajoi karille Ruotsin etelärannikolla noin kymmenen kilometrin päässä Karlskronan laivastotukikohdasta.

Whiskey-luokan sukellusvene

Whiskey-luokan sukellusvene

Aluksessa oli 59 miehistön jäsentä. Sukellusvene oli koko yön yrittänyt omin voimin päästä irti karilta siinä kuitenkaan onnistumatta. Aamulla ruotsalaiskalastaja huomasi sukellusveneen ja ilmoitti siitä poliisille. Ruotsissa ihmeteltiin, miten vieraan vallan sukellusvene oli ollut 15 tuntia karilla tulematta huomatuksi, sillä esimerkiksi dieselmoottoreiden jyskeen on täytynyt kuulua pitkälle.

Sukellusveneen päästyä hinauksessa takaisin avomerelle, Ruotsin pääministeri Fälldin kertoi, että sukellusvene oli todennäköisesti varustettu ydinaseilla. Edellisenä päivänä ruotsalaiset ydinfyysikot olivat suorittaneet paikalla mittauksen gammaspektrometrillä ja todenneet, että sukellusveneessä oli uraani-238:aa. Venäläinen lehdistö torjui väitteen, sanoen että mittaustulokset oli saatu tiedemiesten tritiumia sisältäneistä kellotauluista.

Vakavana vastalauseena välikohtauksen johdosta Ruotsin edustajat jäivät pois Moskovassa 7. marraskuuta pidetyistä lokakuun vallankumouksen vuosipäivän juhlallisuuksista.

Suomalainen sukellusvene

Suomalainen sukellusvene

Pariisin rauhansopimuksessa Suomelta kielletään mm. atomiaseet ja sukellusveneet. Maailmasotien välillä, vuoden 1927 laivastolaki mahdollisti Suomen sukellusveneaseen muodostamisen. Vetehis-luokan suunnittelutyö oli annettu hollantilaiselle Saksan peiteyritykselle. Alusten rakentaminen aloitettiin vuonna 1927 Crichton-Vulcan Oy:n telakalla Turussa. Vesihiisi ja Vetehinen valmistuivat vuonna 1930, Iku-Turso vuonna 1931. Sodan päätyttyä Suomen kannalta melko onnettomasti, Suomen vanhat Vetehis-luokan sukellusveneet myytiin romuksi Belgiaan vuonna 1952.

Myöhemmin rakennetuista U-2A tyypin sukellusveneistä Saukko myytiin romuksi, mutta  Vesikko säästettiin, koska puolustusvoimissa toivottiin, että rauhansopimuksen ehtoja voitaisiin tulevaisuudessa lieventää ja Vesikkoa käyttää koulutusveneenä. Vuonna 1959 merivoimat päätti myydä Vesikon, koska rauhansopimukseen ei ollut saatu lievennyksiä. Sotahistoriallisen Tutkimuslaitoksen ja entisten sukellusveneupseerien aktiivisuuden ansiosta myynti kuitenkin peruttiin, ja Vesikko luovutettiin Sotamuseolle, joka siirrätti Vesikon Suomenlinnan Susisaareen Tykistölahden rannalle ja entisöi sen alkuperäiseen asuunsa.

Komulaisen sukellusveneet

Vuonna 1993 liikemies ja presidentti Koiviston vävy Jari Komulainen sai ilmeisesti presidentin avustuksella yllättäen luvan hankkia Neuvostoliitosta Foxtrot-luokan sukellusveneen turistipyydykseksi. Ensimmäinen sukellusvene sitten korvattiin kahdella isommalla Juliet-luokan veneellä. Sukellusveneet olivat turistinähtävyyksiä ja niissä oli ravintolatoimintaa.

Komulaisen K-77 sukellusveneen näyttely ja ravintolatoiminta ei kuitenkaan ollut varsin kannattavaa, niinpä Komulainen vuokrasi veneensä floridalaiselle tapahtumajärjestäjälle ja vene hinattiin Tampaan, Floridaan. Suunniteltu ankkurointipaikka Tampassa osoittautui kuitenkin liian matalaksi, ja niin vene jouduttiin hinaamaan syrjäisempään paikkaan. Siellä se ei kerännyt tarpeeksi huomiota ja niin tapahtumajärjestäjä joutuikin hakemaan itsensä konkurssiin ja sukellusvene palautui Komulaiselle.

Komulainen yritti kahdesti, vuonna 1999 ja 2000 myydä sukellusvenettään miljoonan dollarin hinnalla myös eBayssa, yhtään ostotarjousta ei kuitenkaan tullut.

Ebayn huutokauppa oli kuitenkin herättänyt Intermedia Film Equities Ltd., yrityksen huomion. Yhtiö vuokrasikin K-77 sukellusvaneen US$200,000 dollarilla ja hinautti sukellusveneen Halifaxiin, Nova Scotiaan vuonna 2000, jolloin siitä tuli osa elokuvaa Leskentekijä, “K-19: The Widowmaker”, jonka pääosoissa olivat Harrison Ford ja Liam Neeson. Elokuvan teko maksoi 100 miljoonaa dollaria, mutta Yhdysvalloissa se tuotti vain 35 miljoonaa dollaria. National Geographic oli yksi elokuvan keskeisistä rahoittajista, mutta rahoitusta ei saatu suurilta elokuvastudioilta, mikä teki K-19:sta yhden kalliimmista riippumattomista elokuvatuotannoista. Elokuvaa kuvattiin Kanadassa, Islannissa ja Venäjällä.

Komulaisen sukellusvene Providencessä

Komulaisen sukellusvene Providencessä

Elokuvan teon päätyttyä K-77 sukellusveneen hankki USS Saratoga Museum Säätiö, joka hinautti veneen Collier Point Puistoon Providenceen, Rhode Islandilla. Vene avattiin yleisölle elokuussa 2002. Kovan onnen sukellusvene upposi ankkuripaikalleen huhtikuussa 2007 Rhode Islandia koetelleen myrskyn nostaessa veneen irti pohjasta. Yhdysvaltojen laivaston sukeltajat saivat sukellusveneen nostettua kesäkuussa 2008 osana tosielämän koulutusohjelmaansa.

Sukellusvene K-77 todettiin noston jälkeen liian pahasti vaurioituneeksi, niinpä se toimitettiinkin 2009 vain kilometrin päässä olevalle romuttamolle.

Wikipediaan nojautuen kirjoittanut Timo Vainionpaa

Jätä kommentti

Mitä tapahtuu, jos luottokorttisi tiedot varastetaan?

Yllättääkö luottokorttilaskusi?

Yllättääkö luottokorttilaskusi?

Viime aikoina on lehdissä ollut huolestuttavia uutisia suurten kauppaketjujen tietoturvan pettämisestä. Ensin raportoitiin Targetin kassajärjestelmän vuotaneen 40 miljoonaa luottokorttitietoa, vain vähän myöhemmin huomattiin jopa 56 miljoonan luottokorttitiedon joutuneen tietovarkaiden käsiin kaikista 1800 Home Depot-myymälästä. Home Depotin tietomurto on sikäli kavalmpi, sillä luottokorttitietoja imettiin kassajärjestelmästä usean kuukauden ajan.

Varastetut luottokorttitiedot joutuvat hämärämiesten ylläpitämille internetsivustoille, josta niitä toiset hämärämiehet voivat ostaa. Oikeiden luottokorttitietojen hinta näillä rikollisilla sivustoilla on muutama päivän varkauden jälkeen jopa kymmenen dollaria, viikon kuluttua korttitiedon hinta on pudonnut dollariin ja vanhemmista varastetuista korttitiedoista maksetaan muutamia senttejä kappaleelta.

Varastetuilla korteilla yritetään rahastaa huolettomia yrityksiä niin pian kuin mahdollista. Kortteja käytetään ostoksiin, matkalippujen ostoon, ravintolalaskuihin ja hotellien varaamiseen. Muutaman päivän aikana pystytään keräämään tuhansien dollareiden laskutus. USAsuomeksi.comin haastattelema ulkomainen hotellinomistaja kertoi jopa 60 prosenttia internetin kautta tulevista huonevarauksista hylkäytyvän väärien luottokorttitietojen takia.

Amerikansuomalainen perhe joutui vanhanaikaisemman huijauksen kohteeksi. Kaksi vuotta aikaisemmin kuolleen vaimon nimissä tilattiin postitse uusi American Express-kortti. Vaikka laskutuksen postiosoite olikin West Palm Beachiin, luottokorttiyhtiö oli suostunut lähettämään kortin erilaisista turvatoimista huolimatta Chicagoon aikaisemmin tuntemattomaan osoitteeseen.

Kortilla tehtiin laskutusta pääasiassa chicagolaisessa Walgreenin rohdoskaupoissa tuhansien dollareiden arvosta, arvattavasti maksaen ostoksen ja haluamalla loppusummalla amerikkalaiseen tapaan ”cash-back”, nostamalla puhdasta käteistä. Varkaat osasivat kuitenkin varoa, että loppusumma oli alle hälytysrajan, joten veloitukseksi saatiin aina $495.95. Walgreeneissä vierailtiin maksimiostoksilla 13 kertaa, lisäksi juhlittiin ravintolassa $1.154 dollarilla. Laskua pahaa-aavistamattoman aviomiehen maksettavaksi tuli lopulta yli $8100 dollaria noin 10 päivässä. Pahaksi onneksi lasku tuli vain paperilaskuna Floridan osoitteeseen, eikä mies saanut heti tietoa kortin tilaamisesta eikä käytöstä. Asiakastiedoissa oli myös vanhentunut sähköpostiosoite, joten tieto ei kulkenut sitäkään kautta. Pitkien selvityksien jälkeen American Express suostui kuittaamaan summan omaksi tappiokseen, järkyttyneen aviomiehen suomiloma tosin meni pahasti pilalle.

Mitä sitten pitäisi tehdä? Useat luottokorttiyhtiöt ja pankit lähettävät asiakkaillensa ilmoituksen, jos korttia on käytetty tai tililtä on nostettu varoja enemmän kuin mitä on sovittu hälytysrajaksi. Tämä tietysti toimii vain silloin, kun käytössä on todella toimiva sähköpostiosoite ja se on ilmoitettu pankille tai luottolaitokselle. Toinen perisynti on olla tarkastamatta tapahtumatietoja. Liian monet ihmiset luottavat laskutuksen olevan oikein ja antavat maksupalvelun hoitaa maksut automaattisesti. Jos tililtä ei tule enää paperitiliotetta, silloin on todella syytä käydä netin kautta tarkastuskierroksella säännöllisesti.

 

Huolestunut Timo Vainionpää

Jätä kommentti

Lake Worthin Casino avattiin Lake Worthin 100-vuotisjuhliin

lwcasino

Lake Worthin Casino rakennuspiirustus

Vuonna 1913 Lake Worthin kylpylärakennusta varten tuotiin läheisestä alueeelta, nykyisestä Richard G. Kreusler Park  -puistosta 1700 jalkaa mäntypuuta ja 17.000 levyä kattokatetta. Hienolle Lake Worthin hiekkarannalle ja suosituksi tulleeseen kylpylärakennukseen pääsi Lake Worthin mantereen puolelta maksamalla 5 centin lauttamaksun.

100 vuotta myöhemmin, vuonna 2013 juhlittiin 1920-luvun malliin uusitun Casinon uudelleenavajaisia ja koko Lake Worthin kaupungin 100-vuotisjuhlia. Juhlien teemaksi oli juhlatoimikunta valinnut ”homecoming” juhlistamaan myös Lake Worth High Schoolia. Avajaisjuhliin saapuneita vieraita oli rohkaistu valitsemaan pukeutumistyyliksi suosikkijaksosa historiasta. Hienoissa juhlissa olikin sitten 20-luvun charleston-asuja, 40-luvun eleganssia, 60-luvun mustavalkoista pop-pukeutumista ja   ja tietysti tämänpäiväisiä juhlapukuja.

Tilaisuuteen oli myyty 350 lippua. Enemmänkin tulijoita olisi ollut, mutta nytkään kaikille ei enää löytynyt pöytäpaikkaa. Tilaisuudesta kertyneet varat käytetään uuden kellotornin kellon hankintaa. Tilaisuudessa otettiin tulijoista valokuva ja Jon Faust ja Jaana Piira videokuvasivat ja haastattelivat halukkaat. Kuvat ja videot sijoitetaan Casinon kellon torniin sijoitettavaan aikakapseliin muistoksi tuleville sukupolville.

Suomalaiset ovat olleet vahvasti mukana Lake Worthin historiassa jo kaupungin alusta alkaen. Alueella on sadan vuoden aikana asunut kymmeniä tuhansia suomensukuisia, pohjoisvaltioista lunta pakoon muuttaneita, rikkaiden New Yorkikaisten amerikkalaisten palvelusväkenä palvelleita ja 60-luvulla myös  Suomen verottajaa pakoon tulleita.

Suomalaiset ovat tunnetaan ja tunnustetaan alkuperäisen Lake Worthin rakentajina, heistä muistona on vieläkin suomalaisia kadunnimiä, kuten Mäntyharju ja Alho Drive. Lake Worthin 100-vuotisjuhlissa ja Casinon avajaisiin osallistui myös Mr. Addison, kuuluisan arkkitehdin Addison Miznerin pojanpoika, joka on itsekin toiminut arkkitehtinä. Palm Beachin ja Boca Ratonmin alueella on lukuisia Miznerin suunnittelemia välimerityyppisiä rakennuksia. 1923 hän suunnitteli mm. rakennuksen 1095 N. Ocean Boulevardille, jonka myöhemmin hankki Joseph Kennedy, taloa käytti 1960-luvulla presidentti Kennedy talviasuntonaan.

Avajaisiin ja 100-vuotisjuhliin oli valmistettu myös Juhlajulkaisu

Avajaisiin ja 100-vuotisjuhliin oli valmistettu myös Juhlajulkaisu

Casinon uudelleenavajaisiin ja Lake Worthin 100-vuotisjuhliin oli saatu mukaan näyttävä joukko Lake Worthin aikaisempia ja nykyisiä merkkihenkilöitä. Suomalaisia juhlakomiteassa edusti kunniakonsuli Peter Makila ja juhlissa esiintyi myös Eino Grön, joka kertoi edellisen kerran esiintyneensä Casinolla 1974 pidetyissä suomaisten BYOB (Buy-Your-Own-Booze) juhlissa. Koska Casinolla ei tarjottu alkoholia, tuotiin juhliin omat juomat. Lake Worthin sheriffi sitten kohteliaasti saattoi, joskus hieman enemmänkin juhlamielellä olleet juhlijat autoihinsa ja varmisti, että kaikki pääsivät  turvallisesti kotiiin.

100-vuotisjuhlat juhlittiin merkittävästi hillitymmin, orkesteri antoi parastaan, buffet-illallinen oli alakerrassa toimivan ravintolan toimittama. Omia pullojakaan ei tarvinnut juhliin tuoda, siitä piti useampikin anniskelupiste huolen.  Lake Worthin pormestari Pam Triolo miehineen huolehti syntymäpäiväkakun kynttilöiden puhaltamisesta, tosin avuksi tarvittiin myös hänen aviomiehensä Michael Clahane.

Suomalaiset olivat hyvin edustettuna juhlijoiden joukossa, mukana oli monia tuttuja kasvoja Lake Worthista ja sen ympäristöstä, olipa mukana suomalaisvieraita myös Windemerestä Orlandon liepeiltä.

Katso kuvia USAsuomeksi Kuvapankista, klikkaa tästä.

Jätä kommentti

Häviääko St. Andrewin luterilainen kirkkokin suomalaisilta?

St. Andrewin luterilainen kirkko, Lake Worthissa, Floridassa

St. Andrewin luterilainen kirkko on suurten muutosten edessä, kuten muutkin Floridan suomalaisalueen pysyviksi luullut instituutiot.

Kuten Floridan suomalaisen Lepokodinkin, St. Andrewin kirkon olemassaolosta saadaan kiittää aikaisempia siirtolaissukupolvia, jotka antoivat aikaansa ja rahansakin saadakseen kirkon keskelle silloin suomalaista Lake Worthia. Kirkko pystytettiin nykyiselle paikalleen vuonna 1955.  Vielä 1970 ja 80-luvuilla kirkko täyttyi sunnuntaisin sanankuulijoista. Kirkossa oli oman suomalaisen papin lisäksi myös kokopäiväinen kanttori ja toimistosihteeri, talvikausina Suomesta saatiin vielä ns. turistipappikin mukaan.

Nyt kirkon talous on kovilla.  Kirkon rahoitus on kokonaan seurakuntalaisten harteilla, muita avustuksia ei kirkko juurikaan saa. Pelkästään Floridassa pakolliseen ilmastointiin joudutaan käyttämään satoja dollareita vuodessa. Erilaisia tapahtumia ja pienryhmien toimintaa haluttaisiin järjestää, mutta varoja ei ole. Kirkon tiloissa toiminut pienten lasten Suomi Koulu on jo lopettanut, samoin monet muut kirkon  tapahtumat. Pyhäkoulu toimii vielä, samoin rippikoulunuoria konfirmoidaan joka vuosi.

Suomalaisväestön vähentyessä on kirkon seurakunta vastaavasti pienentynyt. Nykyisin seurakunnassa on noin 200 rekisteröitynyttä jäsentä, jotka ylläpitävät seurakunnan toimintaa. Päätösvaltaa seurakunnassa käyttää seurakuntaneuvosto, jossa on 10 jäsentä, seurakunnan pappi mukaanluettuna. Tähän mennessä ”kieliriitoja” ei juurikaan ole ollut, nykyisessä neuvostossa on vain 4 suomea puhuvaa jäsentä papin lisäksi. Koska suomenkieltä äidinkielenään puhuvat ovat kuitenkin vähemmistönä, on se jo vaikuttanut kirkon tarjoamiin ohjelmiin, kirkon toiminta on vähitellen muuttumassa entistä enemmän englanninkieliseksi.

Joulukuun 2. päivä St. Andrewin kirkkoon valitaan uusi seurakuntaneuvosto. Neuvostoon ehdokkaiksi voivat tulla seurakuntaan kuuluvat, pysyvästi seurakunnan alueella asuvat. Tämä  ehto sulkee ”lumilinnut” tehokkaasti pois seurakunnan hallinnosta.  Nyt on täällä Floridan suomalaisalueella olevan suomalaisyhdyskunnan ryhdistäydyttävä ja löydettävä omat ehdokkaansa seurakuntavaaleihin ja käytävä ehdottomasti äänestämässä suomenkielisiä kirkon hallintoon.

Muutoin kirkkokin on pian vain englanninkielinen.

Timo Vainionpaa
USAsuomeksi.com

5 kommenttia

Etiikkaa ja politiikkaa?

Eilen oli eilen ja tänään on tänään - Suleyman Demirel

Mikä mediapimento?

Amerikan Uutiset kirjoitti jo helmikuun 15. Suomipäivien ollessa vasta alussa, juhlaviikon olevan mediapimennossa. Toivottavasti  päätoimittajalle on tapahtunut vain alitajuinen lipsahdus sanojen valinnassa. Media tarkoittanee väliainetta, välittäjää tai keinoa, välinettä. Suomipäivät eivät suinkaan olleet ”mediapimennossa”, vaan Suomipäivät eivät näkyneet paljoakaan Lake Worthin ja Lantanan katukuvassa.

Suomipäivät saivat mukavasti paikallisesti julkisuutta. Päivien mediavastaavanakin toiminut Arlene Tervakoski teki suuren työn saadessaan Suomipäivien etukäteisjutut ja jopa ohjelman julkaistuksi, maksutta, paikkakunnan valtalehdissä, Palm Beach Postissa ja hieman etelämpänä olevassa Sun-Sentinelissä.

Suomipäivillä oli myös myös suomenkielisiä toimittajia, mm. Jonathan Riikonen Vapaa Sana-lehdestä, torilla osastoaan pitivät myös Finnish American Reporter  ja internet-julkaisu USAsuomeksi.com, joten juttuja varmaan vielä riittää tuleviinkin numeroihin.

Sinivalkoisia lippuja olisi tietysti mukava nähdä vaikkapa Lake Worthin pääkatujen suomalaistaustaisissa yrityksissä Suomiviikon aikana. Amerikan Uutiset voisi näyttää esimerkkiä, eikä silloin Media olisi pimennossa.

Kuvaamisesta tuli nyt tiedotusta

Siitä on vain kolme lyhyttä vuotta, kun Amerikan Uutiset moitti pääkirjoituksessaan, tietysti nimeltä mainitsematonta Internet julkaisua valokuvien ottamisesta yleisillä paikoilla. Silloin paperilehti piti tuomittavana, että ”satoja” kuvia tilaisuuksista otetaan kysymättä kohteiden mielipidettä. Kameramiehillä kun oli vain yrityksen logopaidat päällä.  Nyt kun lehdelle on tullut tarve houkutella uusia asiakkaita myös digitaalimaailman kautta, on kuvien ottaminen muuttunut ilmeisesti tiedottamiseksi. Silloinkin vedottiin lehden toimituksen etiikkaan, lehden toimituspolitiikkaan ja Suomen lain mukaiseen yksilönsuojaan, Amerikassa. Jopa nimettömät mielipidekirjoitukset hyväksyttiin, jos ne noudattivat lehden valitsemaa linjaa.

Nyt on ollut mukava seurata kookkaan kameramiehen toimia Suomipäivillä, kamera on räpsähdellut ahkerasti sisä- ja ulkotiloissa. Mukava myöhemmin kuulla,  onko etiikka, politiikka vai Suomen yksilönsuoja nyt muuttunut vai onko vain tullut jokin muu tarve.

Sananvapaus on jo Perustuslaissa

Nyt lehtiä kiukuttaa, että muutkin kertovat paikkakuntien tapahtumista, joskus aroistakin asioista. Asioista kiinnostuneet, joskus jopa niissä osalliset, voivat nykyisin esittää yhteisistä asioista omia mielipiteitään muuallakin kuin paperilehden palstoilla.

Tasapuolisen toimituspolitiikan lehdet eivät myöskään hylkää omalla nimellä kirjoitettuja, hyvin perusteltuja mielipidekirjoituksia tai edes ehdota niiden julkaisua maksettuna ilmoituksena.

Maailmassa oli mielipidekirjoitussivuja ”blogeja” vuonna 2010 noin 152 miljoonaa, joista 49% Yhdysvalloissa ja noin 64% amatöörien ylläpitämiä. Blogin ”Web Login” voi kuka tahansa avata koska tahansa – ja kirjoittaa mitä tahansa. Siellä julkaisuun ei vaikuta kyseenalainen lehtimiesetiikka eikä toimituspolitiikka vaan kaikki halukkaat saavat äänensä kuuluville ilman sensurointia tai toimituksen tietoista valintaa. Kirjoittajat kun ovat aina itse vastuussa kirjoituksistaan.

Paperilehdet ovat menettäneet rajusti suosiotansa, myös mainonnassa, sillä ketä kiinnostaa enää lukea kaksi viikkoa vanhoja uutisia nopean tiedonvälityksen aikana. Useat Internet-sivut ja blogit ovat todella amatöörien tekemiä, jotkut saattavat olla karheampia kuin toiset. Nopea tiedonvälitys kuitenkin kiinnostaa, sen todistaa ennätykselliset yli 11.000 kävijää USAsuomeksi.com sivulla päivässä.

Timo Vainionpaa/USAsuomeksi.com

3 kommenttia

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.