Sukellus historiaan

Ruotsissa on ollut menossa jo kohta viikon tuntemattoman vedenalaisen laitteen metsästys. Ruotsin Puolustusvoimat käyttelevät varsin varovaisia sanankäänteitä, muut puhuvat suoraan venäläisestä sukellusveneestä, joka on tunkeutunut Ruotsin aluevesille. Historiasta muistetaan vuosi 1981, kun neuvostoliittolainen sukellusvene ajoi karille Ruotsin etelärannikolla noin kymmenen kilometrin päässä Karlskronan laivastotukikohdasta.

Whiskey-luokan sukellusvene

Whiskey-luokan sukellusvene

Aluksessa oli 59 miehistön jäsentä. Sukellusvene oli koko yön yrittänyt omin voimin päästä irti karilta siinä kuitenkaan onnistumatta. Aamulla ruotsalaiskalastaja huomasi sukellusveneen ja ilmoitti siitä poliisille. Ruotsissa ihmeteltiin, miten vieraan vallan sukellusvene oli ollut 15 tuntia karilla tulematta huomatuksi, sillä esimerkiksi dieselmoottoreiden jyskeen on täytynyt kuulua pitkälle.

Sukellusveneen päästyä hinauksessa takaisin avomerelle, Ruotsin pääministeri Fälldin kertoi, että sukellusvene oli todennäköisesti varustettu ydinaseilla. Edellisenä päivänä ruotsalaiset ydinfyysikot olivat suorittaneet paikalla mittauksen gammaspektrometrillä ja todenneet, että sukellusveneessä oli uraani-238:aa. Venäläinen lehdistö torjui väitteen, sanoen että mittaustulokset oli saatu tiedemiesten tritiumia sisältäneistä kellotauluista.

Vakavana vastalauseena välikohtauksen johdosta Ruotsin edustajat jäivät pois Moskovassa 7. marraskuuta pidetyistä lokakuun vallankumouksen vuosipäivän juhlallisuuksista.

Suomalainen sukellusvene

Suomalainen sukellusvene

Pariisin rauhansopimuksessa Suomelta kielletään mm. atomiaseet ja sukellusveneet. Maailmasotien välillä, vuoden 1927 laivastolaki mahdollisti Suomen sukellusveneaseen muodostamisen. Vetehis-luokan suunnittelutyö oli annettu hollantilaiselle Saksan peiteyritykselle. Alusten rakentaminen aloitettiin vuonna 1927 Crichton-Vulcan Oy:n telakalla Turussa. Vesihiisi ja Vetehinen valmistuivat vuonna 1930, Iku-Turso vuonna 1931. Sodan päätyttyä Suomen kannalta melko onnettomasti, Suomen vanhat Vetehis-luokan sukellusveneet myytiin romuksi Belgiaan vuonna 1952.

Myöhemmin rakennetuista U-2A tyypin sukellusveneistä Saukko myytiin romuksi, mutta  Vesikko säästettiin, koska puolustusvoimissa toivottiin, että rauhansopimuksen ehtoja voitaisiin tulevaisuudessa lieventää ja Vesikkoa käyttää koulutusveneenä. Vuonna 1959 merivoimat päätti myydä Vesikon, koska rauhansopimukseen ei ollut saatu lievennyksiä. Sotahistoriallisen Tutkimuslaitoksen ja entisten sukellusveneupseerien aktiivisuuden ansiosta myynti kuitenkin peruttiin, ja Vesikko luovutettiin Sotamuseolle, joka siirrätti Vesikon Suomenlinnan Susisaareen Tykistölahden rannalle ja entisöi sen alkuperäiseen asuunsa.

Komulaisen sukellusveneet

Vuonna 1993 liikemies ja presidentti Koiviston vävy Jari Komulainen sai ilmeisesti presidentin avustuksella yllättäen luvan hankkia Neuvostoliitosta Foxtrot-luokan sukellusveneen turistipyydykseksi. Ensimmäinen sukellusvene sitten korvattiin kahdella isommalla Juliet-luokan veneellä. Sukellusveneet olivat turistinähtävyyksiä ja niissä oli ravintolatoimintaa.

Komulaisen K-77 sukellusveneen näyttely ja ravintolatoiminta ei kuitenkaan ollut varsin kannattavaa, niinpä Komulainen vuokrasi veneensä floridalaiselle tapahtumajärjestäjälle ja vene hinattiin Tampaan, Floridaan. Suunniteltu ankkurointipaikka Tampassa osoittautui kuitenkin liian matalaksi, ja niin vene jouduttiin hinaamaan syrjäisempään paikkaan. Siellä se ei kerännyt tarpeeksi huomiota ja niin tapahtumajärjestäjä joutuikin hakemaan itsensä konkurssiin ja sukellusvene palautui Komulaiselle.

Komulainen yritti kahdesti, vuonna 1999 ja 2000 myydä sukellusvenettään miljoonan dollarin hinnalla myös eBayssa, yhtään ostotarjousta ei kuitenkaan tullut.

Ebayn huutokauppa oli kuitenkin herättänyt Intermedia Film Equities Ltd., yrityksen huomion. Yhtiö vuokrasikin K-77 sukellusvaneen US$200,000 dollarilla ja hinautti sukellusveneen Halifaxiin, Nova Scotiaan vuonna 2000, jolloin siitä tuli osa elokuvaa Leskentekijä, “K-19: The Widowmaker”, jonka pääosoissa olivat Harrison Ford ja Liam Neeson. Elokuvan teko maksoi 100 miljoonaa dollaria, mutta Yhdysvalloissa se tuotti vain 35 miljoonaa dollaria. National Geographic oli yksi elokuvan keskeisistä rahoittajista, mutta rahoitusta ei saatu suurilta elokuvastudioilta, mikä teki K-19:sta yhden kalliimmista riippumattomista elokuvatuotannoista. Elokuvaa kuvattiin Kanadassa, Islannissa ja Venäjällä.

Komulaisen sukellusvene Providencessä

Komulaisen sukellusvene Providencessä

Elokuvan teon päätyttyä K-77 sukellusveneen hankki USS Saratoga Museum Säätiö, joka hinautti veneen Collier Point Puistoon Providenceen, Rhode Islandilla. Vene avattiin yleisölle elokuussa 2002. Kovan onnen sukellusvene upposi ankkuripaikalleen huhtikuussa 2007 Rhode Islandia koetelleen myrskyn nostaessa veneen irti pohjasta. Yhdysvaltojen laivaston sukeltajat saivat sukellusveneen nostettua kesäkuussa 2008 osana tosielämän koulutusohjelmaansa.

Sukellusvene K-77 todettiin noston jälkeen liian pahasti vaurioituneeksi, niinpä se toimitettiinkin 2009 vain kilometrin päässä olevalle romuttamolle.

Wikipediaan nojautuen kirjoittanut Timo Vainionpaa

  1. Jätä kommentti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: